Arkeni Tromssassa

Auringon nousun aikaan

Apua! Huomasin, että ensi viikolla on jo maaliskuu. Kohta on siis vierähtänyt kaksi kuukautta täällä. Hyvin on mennyt. Edelleen ruoka on suurin harmistuksen aihe, menee melkein jopa kalleuden ohi. En ollut edes ajatellut ruokavalioni olevan jotenkin erityisen suomalainen, mutta siltä se nyt tuntuu. Kuka lähettäisi tänne kontillisen ruisleipää, maitorahkaa, salmiakkia ja kuivaa omenasiideriä? Laktoosittomien tuotteiden kirjo on täällä lähes olematon. Täällä myydään oikeastaan vain yhtä tiettyä maustamatonta jugurttia laktoosittomana. Ruisleipää en ole vielä löytänyt, ehkäpä kansainvälisestä ruokakaupasta voisi löytyä – täytyykin katsastaa se tällä viikolla. Tällä hetkellä on tyytyminen saksalaiseen Realin tyyppiseen leipään, ei toki huonoa sekään.

Täällä vaihdossa ollessa aikaa tuntuu olevan enemmän kuin kotona. Kai se on sitä, kun kaikki ne tutut rutiinit puuttuvat. Aikaa on löytynyt myös uusille harrastuksille. Hiihtämisestä olenkin jo kertonut täällä. Minulla on pitkään ollut haaveena aloittaa kiipeily, mutta se on aina tyssännyt johonkin – ajan,kavereiden tai jonkun muun puutteeseen. Tekosyitä tietysti! Eilen kaverini kysyessä lähdenkö kiipeilemään hänen kanssaan, päätin sen olevan nyt tai ei koskaan. Ostin siis kausikortin paikalliseen kiipeilykeskukseen. Siellä on sekä boulderointi- että köysikiipeilymahdollisuus. Olin eilen varmaan huvittava näky kiipeilykeskuksessa tennareineni. Täytyy toivoa, että löydän jostakin edulliset kiipeilykengät. Itse asiassa kuulin, että joku on myymässä kenkiään juuri minun koossani!

Jätin tänään norjan kielen kurssini väliin, vaikka onnistuin vihdoin saamaan oikean kirjan. Tajusin nimittäin maanantaina, jo useamman kurssiviikon jälkeen, minulla olevan vanha painos kirjasta. Tässä ei ole kyse vain muutamista pienistä eroavuuksista vaan kirja on täysin uudistettu! No, onneksi tämä erehdys ei maksanut mitään muuta kuin muutamat tekemättömät kotitehtävät ja tuhlattua paperia, sillä olin printannut kirjan pdf-versiosta. Tähän lintsaamiseen oli kuitenkin hyvä syy: yliopistolla järjestettiin leffailta. Elokuvana oli Max Manus, joka kertoo norjalaisesta sankarista, vastarintaliikkeen taistelijasta toisen maailmansodan aikana. Elokuva rikkoi katsojaennätyksiä täällä Norjassa. Elokuvan on ohjannut Joachim Rønning (2008). Hyvä syy oli tietysti se, että elokuva oli niin norjan kielen kuin kulttuurinkin opiskelua.

Kuvituksena jälleen maisemia kotinurkilta. Tänään sää ei valitettavasti ole noin idyllinen, vaan täällä tuulee ja sataa. Minulta kysyttiin jo, että onko tämä nyt se suomalainen kesä. Vastasin, että tämä taitaa olla norjalainen kesä. Onneksi meillä Suomessa on sentään vähän lämpöisempää kesäisin ;)

Kommentteja saa jättää ja kuvat saa halutessaan klikattua suuremmiksi!

Elina

Viikonloppu ja viisi saarta

Viime viikonloppu hipoi täydellistä. Hiihtoretken ja kaverin aamuun asti jatkuneiden synttäribileiden aiheuttamasta väsymyksestä huolimatta sain revittyä itseni sunnuntaiaamuna hereille kahdeksalta. Eihän se nyt niin aikaiselta kuulosta, mutta kun olin mennyt nukkumaan neljän jälkeen. Sunnuntaina oli nimittäin määrä suunnata ensimmäiselle linturetkelleni täällä. Nautin aamiaisen seisten tiskipöydän ääressä ja liian pian olikin aika suunnata juoksujalkaa bussipysäkille. Heitin suklaalevyn, keksipaketin ja banaanin reppuun, eiköhän niillä nyt yhden tretken pärjäisi!

Kaverini oli saanut auton lainaksi, joten pääsimme bongailemaan lintuja Tromssan pääsaarta kauemmaksikin. Retkestä tulikin aivan mahtava, sillä sää oli upea ja pääsimme katselemaan lintuja peräti viidellä eri saarelle! Saaret olivat Tromsø, tietysti, Kvaløya, Sommarøya, Hillesøya ja Håkøya. Håkøya on melko lähellä Tromssan pääsaarta, mutta Sommarøya ja Hillesøya ovat Kvaløyan takana, avomerelle päin. Maisemat näiltä viimeksi mainituilta saarilta olivat aivan henkeäsalpaavan kauniit! Täytyy todellakin tehdä retki sinne uudestaan. Saaret pääsivät ehdottomasti kauneimpien paikkojen listaani ja voin todella suositella niitä kaikille täällä päin vieraileville. Upea näkymät näin talvellakin, kun vuoren loistavat puhtaanvalkoisina, mutta ranta on vuoroveden ansiosta lumesta paljas.

Linturetkemme oli lajistonkin puolesta ihan onnistunut. Mielenkiintoisimpina mm.

–          kyhmyhaahka (Somateria spectabilis)

–          haahka (Somateria mollissima)

–          alli (Clangula hyemalis)

–          merimetso (Phalacrocorax carbo)

–          merikotka (Haliaeetus albicilla)

–          merisirri (Calidris maritima)

–          riskilä (Cepphus grylle)

–          hiiripöllö (Surnia ulula)

–          taviokuurna (Pinicola enucleator)

 

Lisäksi näimme poroja, hylkeen sekä saukon jäljet.

Hauskana sattumuksena voisin kertoa tähän loppuun, että meillä on kaikilla sama lintukirja – suomeksi, ruotsiksi, tanskaksi ja englanniksi! Jos siis etsit hyvää kirjaa Euroopan ja Välimeren alueen linnuista, voin suositella tätä Killian Mullarneyn, Lars Svenssonin ja Dan Zetterströmin kirjoittamaa ja kuvittamaa opusta. Nimi on suomeksi Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut.

Elina

Ensimmäinen kuukausi

Tänään tuli neljä viikkoa täyteen Norjassa, mutta valitettavasti joudun juhlistamaan sitä flunssan kourissa. Tämä on itseasiassa pisin aika, jonka olen viettänyt ulkomailla. Usein matkalla alan jossain vaiheessa haaveilla omasta sängystä tai kahvikupposesta omalla parvekkeella – niin ihanaa kuin matkustelu onkin. Täältä Tromssasta en kuitenkaan ole ikävöinyt Suomeen laisinkaan. Toki kulttuuri ja sää Norjassa on melko lähellä suomalaista, joten tänne on helppo sopeutua. Tämä paikka on tuntunut alusta asti kodilta, varsinkin sen jälkeen kun muutin kivempaan kämppään. Pohjois-Norjassa olin käynyt aikaisemmin muutaman kerran, päiväretkillä Kilpisjärveltä, mutta Tromssa oli minulle uusi tuttavuus.

Tromssa on alle 70 000 asukkaan kaupunki. Kuitenkin täällä tuntuu olevan kaikki pienoiskoossa. Katsoessani ulos opiskelijasoluni ikkunasta voin nähdä alati väriään muuttavan meren ja tunturit. Veneet ja laivat seilaavat vain kymmenien metrien päässä ikkunastani. Iltaisin mantereelta veteen heijastuvat valot näyttävät uskomattoman kauniilta. Ennen lähtöäni olin kuullut tarinoita siitä, kuinka tämä vuorten syleilyssä oleva pieni kaupunki on vienyt ihmisten sydämiä mukanaan. Kun tänne kerran saapuu, ei haluakaan enää lähteä pois.

Itselleni luonnontieteitä opiskelevana ja retkeilyä rakastavana ihmisenä luonnon läheisyydellä on suuri vaikutus. Ei tarvitse kuin ottaa kaupunkibussi muutaman kymmenen minuutin päähän ja pääseekin jo lähes koskemattomaan luontoon. Helsingissä syntyneenä ja siellä koko ikäni asuneena myös meri on minulle hyvin tärkeä elementti. Olen aina haaveillut näkeväni meren omasta ikkunastani ja nyt se vihdoinkin on totta! Monet ovat sitä mieltä, että Ørndalenin opiskelijakylä on yksi saaren upeimmista paikoista asua. Ørndalen sijaitsee aivan saaren pohjoiskärjessä huikaisevien maisemien äärellä. Talot ovat idyllisiä ja luonto lähellä. Kuitenkin yliopistolle pääsee bussilla kymmenessä minuutissa.

Kuten olen jo aiemminkin maininnut, on kaupungin ilmapiiri hyvin kansainvälinen. Tämä on myös todella vahvasti yliopistokaupunki ja opiskelijoita saapuu niin ympäri Norjaa kuin eri puolilta maailmaa. Myös ihmiset ovat todella ystävällisiä ja puhuvat hyvää englantia. Kaikki neuvovat mielellään, jos vaikkapa kysyy reittiä lenkkipolulla. Norjalainen tuttavani tosin väitti ystävällisyyden olevan ennemminkin Pohjois-Norjan kuin koko Norjan ominaisuus.

Kuvituksena syitä, miksi rakastuin Pohjois-Norjaan. Kuvat ovat aikaisemmilta reissuilta Pohjois-Norjaan.

Nyt taitaa kuitenkin olla aika siirtyä norjan kielen opiskelun pariin!

Elina

Kvaløyalla hiihtämässä

Miten viettää aikaa täällä Tromssassa? Ilmapiiri on hyvin kansainvälinen, kutsutaanhan Tromssaa Pohjolan Pariisiksi. Täällä on kaupungin kokoon nähden hyvin paljon vaihto-opiskelijoita, varsinaisia opiskelijoita, tutkijoita ja muita ryhmiä edustavia ihmisiä ympäri maailmaa. Yliopiston erilaiset ryhmät järjestävät jatkuvasti erilaisia tapahtumia. Keskellä viikkokin satelee kutsuja katsomaan elokuvia, syömään vohveleita tai ihan vaan teelle naapuriin. Viikonloppuna voikin sitten bilettää rankan opiskeluviikon jälkeen – tai hiihtää!

Alkupuheiden jälkeen voinkin siirtyä varsinaiseen aiheeseen eli hiihtämiseen. Eilen toimin jälleen ”hiihdonopettajana” neuvoen murtomaahiihdon perusteita aloittelijoille. Hiihtäjänä olin Suomessa aika keskiverto, mutta täällä vaihtareiden keskuudessa varsin pro! Yksi syistä, miksi tänne Tromssaan lähdin, oli halu päästä tuntureille hiihtämään.

Lauantaina lähdimmekin valloittamaan Norjan viidenneksi suurinta saarta Kvaløyaa. Hyppäsimme bussiin täällä Ørndalenissa ja köröttelimme keskustan sekä lentokentän kautta Kvaløyan saarelle. Bussista jäimme melko pian sillan jälkeen. Kävelimme pienen matkan, jonka jälkeen aloitimme hiihtoretkemme hiihtoladulta. Varsin pian kuitenkin suuntasimme kulkumme latujen ulkopuolelle tavoitteena saavuttaa lähin tunturin huippu.

Reissu oli kevyempi kuin viime viikonloppuna. Tosin ylämäkeen hiihto on silti aika rankkaa. Luulen ja toivon kyllä, että näillä hiihtelyillä kunto, ja hauis, kasvaa kohisten. Huipulla puolet ryhmästämme lähti tavoittelemaan vielä seuraavaa huippua, mutta toinen puolikas ryhmästämme päätti kääntyä takaisin. Sää näytti epävarmalta, emmekä me halunneet jäädä tunturin huipulle odottelemaan lumipyryn saapumista.

Tunturin huipulle kapuamista seuraa tietysti laskettelu alaspäin. Alkumatkasta maisemat olivat vähän turhankin päätä huimaavat. Kova tuuli tunturin laella estää paksun lumivaipan kertymisen, joten toisinaan kivet ja ruohonkorretkin olivat näkyvillä. Loppumatkan laskettelimme pehmeässä puuterilumessa tunturikoivikossa. Matka alaspäinkään ei aina ole niin helppo. Laskettelussa tunturisuksilla minulla on vielä paljon opittavaa!

Kuvat ovat tämän päivän retkeltä. Kuvien laatu ja määrä valitettavasti kärsi nanosekunnissa kohmettuvista käsistä.

Ps. Hyvää synttäriä Äiti!!!

Elina

Asuminen Pohjois-Norjassa – kylmää, pimeää ja kallista?

Kun päätin lähteä vaihtoon Tromssaan, sain kuulla kommentteja, että täällähän on kylmää, pimeää ja kallista – ihan niin kuin Suomessakin. Miksi siis tänne? No, pakko myöntää, että täällä on pimeää ja kallista. Lämpimämpää täällä silti on kuin esimerkiksi Helsingissä. Tällä viikolla on tosin ollut ihan kunnon pakkasiakin, jopa 10 astetta nollan alapuolella. Helsingissä on silti taidettu käydä tänä talvena jopa siellä -30 asteen pahemmalla puolella?

Saapuessani tänne tammikuun toisella viikolla piti kaamos maisemaa vielä otteessaan. Kaiken lisäksi keli oli plussan puolella, joten satoi vettä ja räntää. Oli siis todella synkkää ja pimeää. Onneksi vaihto-opiskelijoiden tutustumisviikolla oli niin paljon ohjelmaa, ettei pimeys minua juuri vaivannut. Kanssa opiskelijoilla eteläisemmiltä seuduilta kuulemma oli jonkun verran vaikeuksia tottua pimeyteen. Kaamoksenkaan aikaan ei päivä ole täysin pimeä vaan puolen päivän maissa on niin sanotusti sininen hetki. Aurinko ei kuitenkaan nouse horisontin ylle. Aurinkoa juhlitaan täällä 21. tammikuuta, mutta itse näin tuon kultaisen pallukan ensimmäisen kerran vasta viime lauantaina. Silloinkin aurinko ehti vain pilkahtaa vuorten välistä painuakseen jälleen taivaanrannan taa. Päivät kuitenkin pitenevät nopeasti. Jokainen päivä on aina kymmenen minuuttia edellistä pidempi.

Ja loppuun on pakko kirjoittaa vielä vähän hinnoista. Onhan täällä kallista ja joka kerta kaupassa käydessä täytyykin miettiä, mitä voi ostaa. Jotkut tuotteet ovat suunnilleen saman hintaisia kuin Suomessa, jotkut reilusti kalliimpia. Ruokakaupat ovat keskimäärin kalliimpia kuin Suomessa ja valikoima on suppeampi. Tällä hetkellä kaipaankin Suomesta oikeastaan vain ruokakauppojen antimia: hapanmaitotuotteita, juustoja, salmiakkia ja ruisleipää! Urheiluvaatteet ja ulkoiluvarusteet ovat mielestäni aika samoissa hinnoissa kuin Suomessa. Valikoimat ovat täällä kuitenkin niin laajat ja kauppoja riittää, että jotkut tuotteet saattavat olla halvempiakin. Muuten en ole shoppailua täällä harrastanut, joten en osaa sanoa hinnoista enempää.

Tromssa on kuitenkin ihan mieletön paikka. Kaupungin keskusta on pienellä saarella mantereen ja suuremman saaren, Kvaløyan, välissä. Asutus jatkuu pääsaaren molemmin puolin, niin mantereella kuin avomeren puolella sijaitsevalla Kvaløyallakin. Maisemat ovat huikaisevat. Itse asun Ørndalenissa ja oman opiskelijasoluni huoneen ikkunasta avautuvat näkymät niin tuntureille kuin merellekin.

Kuvat ovat Ørndalenin opiskelija-asunnoista.

Elina