It is important to enjoy your life

Olen ollut viime päivinä väsynyt, kiireinen tai ihan vaan laiska, vähän päivästä riippuen. Auringon paiste on kuitenkin tuonut mukanaan energiaa! Miten sää voikin vaikuttaa jaksamiseen ja mielialaan niin paljon? Auringon paistaessa onkin tullut tehtyä vaikka minkälaista ulkoilma-aktiviteettia täällä.

Tältä täällä näytti maaliskuun lopulla.

Viime viikonloppuna oli kevään ensimmäinen barbeque Telegraphbukta-rannalla saaren etelä-päädyssä. En sano vuoden ensimmäinen barbeque, sillä sellainenhan oli jo tammikuussa , kun tänne saavuin. Silloin olin ollut Tromssassa vasta muutaman päivän ja vasta tutustumassa ihmisiin. Kuinka kaikki olikaan niin erilaista! Aurinko pysytteli horisontin takana ja koko ajan oli hämärää tai pimeää. Olin kuitenkin niin onnellinen, että lähdin tänne yksin eikä se ollutkaan niin kovin vaikeaa. Varsinkin näin vaihtarina on ollut helppo tutustusta uusiin ihmisiin. Toiset tulevat ja menevät, toisille on paikka sydämessä toivottavasti pitkään. Pitää vaan jaksaa olla rohkea ja avoimin mielin.

Viime viikonloppuna kävin myös ensimmäistä kertaa uimassa täällä! Jotkut taisivat pitää meidän porukkaa varmaan vähän hulluina, mutta ei se vesi oikeasti nyt niin kylmää ollut. Minusta esimerkiksi Kilpisjärven vesi on kylmempää keskellä kesääkin puhumattakaan jäätikön sulamisvesissä pulahtamisesta. Hauska juttuhan tässä on se, että inhoan kylmää vettä ja muutenkin uiminen vähän jännittää, muutama vuosi sitten en meinannut uskaltaa kastautua edes tutussa kesämökin järvessä. Päätin siis alkaa siedättämään itseäni niin kylmään veteen kuin uimiseenkin. Koska olen vähän yllytyshullu, niin uimista on sitten sen jälkeen tullut kokeiltua vähän siellä sun täällä. Täällä Tromssassa rannoilla riesana tosin ovat merisiilit, joiden takia uimaan ei ole niin helppo mennä ihan missä tahansa.

Hiihtoretkeltä Lyngenin Alpeille.

Kokeilin täällä myös melomista ulkoilmafestivaalien merkeissä. Kajakki ei ole minulle uusi tuttavuus, mutta pitihän sitä täälläkin kokeilla, kun kerran oli siihen mahdollisuus ilmaiseksi. Olisi aika huikeaa tehdä joskus pidempikin melontaretki Norjan vuonoissa.

Tänään avasin kunnolla juoksukaudenkin. Tosin lauantaina olen todennäköisesti osallistumassa myös hiihtoretkelle… Olimme sopineet juoksutreffit tälle päivälle kaverini kanssa ja hän kysyi minulta, kuinka pitkän lenkin haluan tehdä. Vastasin, ettei nyt ainakaan tuntia enempää. No, lenkkihän olikin sitten vähän pidempi eli sellaiset 15 kilometriä ja mielestäni ihan hyvään aikaankin, 1h25minuuttia. Ja kuinka hyvä olo voikaan lenkin jälkeen olla. Kauhea into päästä pian taas juoksemaan!

Tällä hetkellä elämä tuntuu hymyilevän oikein kunnolla. Lähitulevaisuudessa olisi parikin reissua tiedossa, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

Huhtikuun alussa olikin enimmillään lunta!

I have been tired, busy or just lazy lately, depending on the day. But now sun is shining, and it gives me so much energy. I have done lots of outdoor activities here in Tromsø.

Last weekend there was the first barbeque of the spring at Telegraphbukta beach at the south point of the island. I don’t say the first barbeque of the year, because the first one was already in January. Everything was so different then! Here was polar night and it was dark all the time. Even then, I was so happy because I had the courage to come here alone, and it wasn’t that difficult after all. I have met many new people. Some of them just come and go, but I hope that some of them will stay for long time in my life!

Kajakilla!

Last weekend I was swimming at the first time. Water was cold of course, but I think that the lake Kilpisjärvi is colder even in the middle of the summer. I had also opportunity to try kayaking here. Kayaking isn’t new for me, but it was fun anyway! It would be great to do longer trip in the fjords of Norway on some day.

Today I was running with my friend. It was supposed to be a quite easy run, but we end up to run 15 kilometers. Now I can’t wait for the next time!

Life is smiling me now. I have a couple of trips coming in the near future. I will tell about them later.

Aurinkoisin terveisin

Elina

Kevättä rinnassa! It’s spring!

Viimeksi haikailin pois Tromssasta, ja kyllähän tää saari välillä vähän pieneltä tuntuu. Tromssasta ei ole kauhean helppo lähteä muualle. Täällä on juna-asema, mutta valitettavasti raiteita ei vaan koskaan ehditty rakentaa tänne pohjoiseen asti. Myös saarella asuminen on toisinaan kummallista. Täältä näkee niin kauaksi, mutta jopa reissu mantereen puolelle vie aikaa.

Maisemia Fløyalta!

Aika kiirehän täällä on ollut. Esseet ja tentit alkavat puskea päälle, mutta kevät aurinko saa mielen kaipaamaan ulos ja seikkailuja. Valitinko viimeksi, ettei täällä ole mitään tekemistä nyt keväällä? Kyllähän täällä aika ihanaa kuitenkin on. Päivät on jo tosi pitkiä, eikä kunnolla pimeää ei tule ollenkaan. Aamuyöllä baarista kotiinpäin kulkiessa voi ihailla auringon nousua yöbussista. Monille valoisuus aiheuttaa täällä vaikeuksia nukkua, mutta itselläni on onneksi tai valitettavasti vähän liiankin hyvät unenlahjat. Ikkunani on itäänpäin, joten nouseva aurinko paistaa suoraan huoneeseeni.

Taustalla Tromsdalstinden.

Viime viikonloppuna tein ensimmäisen patikkaretkenikin täällä tunturille nimeltä Fløya. Tuntureilla on toki yhä lunta, mutta sulamis-jäätymis-syklit ovat kovettaneet lumen melko hyvin. Ylhäällä olisi ollut jopa hieman uutta puuteria ja huikeat mahdollisuudet hiihtämiseen! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Onneksi olin tajunnut laittaa aurinkorasvaa, sillä lumesta heijastuva auringonvalo on todella voimakas talvenkalpealle iholle. Alaspäin tulimme niin kävellen kuin liukuenkin. Varsinaisia liukureitahan meillä ei mukana ollut, mutta siinä hommassa toimivat ihan hyvin niin istuinalusta kuin Fjällrävenin housutkin!

.

Tiistaina oli Tromssan laskettelukeskus Krokenin kaudenlopetus. Sekä hissit että varusteiden vuokraaminen oli ilmaista. Itselläni tosin oli lumilauta lainassa kaverilta. Harmi kyllä, säät eivät aina suosi. Tuli siis laskettua niin lumi- kuin vesisateessakin. Kun ensimmäisen nousin hissillä aivan tunturin laelle, tuntui kuin olisin ollut matkalla taivaaseen! Kaikki oli aivan valkoista eikä edes edellä kulkevaa ”ankkuria” näkynyt. Alaspäin olikin sitten vähän haasteita laskea, aika hiljalleenhan sen joutui tekemään. Hauskaahan se silti oli, ja ilmaista!

Kallis ja ilmainen ovat täällä usein käytettyjä sanoja, ainakin vaihtareiden ja opiskelijoiden keskuudessa. Aina voi valittaa ja vedota siihen, kuinka jokin on turhan kallista. Ja jos jokin, ruoka/juoma/tapahtuma on ilmaista, sitä parempi!

Huipulla evästauolla!

In my last post, I was dreaming to go out of Tromsø. Sometimes this place feels so small, and it is a bit strange to live on an island. You can see so far, but it takes so long time to reach those places! But now it is spring and I love it. My mind wants to go out and finds adventures. Days are already very long. Last time, when I was going home from downtown, it was possible to enjoy the beautiful sunrise from a night bus.

Etualalla mantereen puoli, taaempana pääsaari.

I have done my first hiking tour (without skies!) here to the mountain Fløya. Weather was so perfect! Sky was blue and sun was shining! I have also been snowboarding here at the first time during this season in Kroken. It is just pity, that the weather can’t be always good. While snowboarding it was both raining and snowing, but it was fun anyway! And it was free, the best word among international students ;)

Kirjoittaja tämän blogin takana, jos tätä nyt sattuu lukemaan joku muukin kuin tutut?

Elina

Lumivyöry Tromssassa

Täällä Tromssan kaupungin alueella sattui jo toistamiseen lumivyöry vain lyhyen ajan sisällä. Lumivyöry sattui tänään noin 15.30. Ilmeisesti kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut vyöryssä eivätkä rakennuksetkaan vahingoittuneet. Viime viikon aikana on satanut valtavasti lunta ja tänään on tuullut todella kovaa. Hiihtoretket tuntureille saa tosiaan unohtaa vähäksi aikaa!

Mantereen puolella talot on rakennettu aivan tunturin juurelle. Olenkin miettinyt, eikö siinä ole mitään riskiä – näköjään on. Alla olevassa kuvassa voi nähdä, kuinka talot mantereella ovat tosiaan aivan vuoren rinteen juurella:

Tässä vielä linkki uutiseen (norjaksi):

http://nrk.no/nyheter/distrikt/troms_og_finnmark/1.10969604

Foto: Marit Martinsen Dahle

Elina

Ikkunastani

Siitäkin huolimatta, että kuulostan nyt ihan joltain mummolta tai kissalta joka seuraa maailman menoa ainoastaan ikkunastaan, ajattelin sanoa tämän: ikkunastani voi seurata tosi jännittäviä tapahtumia!

Iltaisin rannikkoa myöten kulkeva Hurtigruten-alus lipuu ohi valoloistossaan. Välillä saan seurata meripelastusharjoituksia ja toisinaan minulle tuntemattomasta syystä taivaalle ammuttuja valoraketteja. Mereltä saapuvia kalastusaluksia seuraa kirkkuvien lokkien parvi. Joskus voi nähdä jopa sukellusveneenkin.

Myös sään seuraaminen on todella mielenkiintoista. Sää on täällä loistava puheenaihe, jos ei muutakaan keksi, sillä se vaihtelee niin nopeasti. Sää saattaa muuttua minuuteissa kirkkaasta auringon paisteesta sakeaan lumipyryyn. On hienoa katsella, kuinka nopeasti pilvet liikkuvat vuonossa vuorten välissä. Välillä voi nähdä lumirintaman valuvan mantereen puolella olevasta laaksosta vuonoon. Pilvetkin tuntuvat olevan niin matalalla verrattuna Helsinkiin, kun niiden korkeuden voi nähdä tuntureita vasten.

Olen onnekas, koska minun ikkunani on vuorten ja meren suuntaan. Se on kuin vaihtuva taidenäyttely. Välillä on purppuraisia auringon nousuja ja laskuja, välillä saan ihailla mantereen valojen loistetta tummaa merta vasten. Tällä hetkellä näkyy pelkkää valkoista.

Kaikki kuvat on otettu ikkunastani. Kuvat voi tosiaan klikata halutessaan suuremmiksi.

Elina

Ps. Kai se kevät saapuu joskus tännekin, kun talitiainen tuossa ikkunani alla niin innokkaasti laulelee!

Kaamoksesta kirkkauteen

Välillä mietin, että pitäis tehdä täällä enemmän. Tuntuu ajan haaskaukselta istua kotona koneella ja viettää liikaa aikaa facebookissa. Pitäis kokea jotain hienoa ja uutta koko ajan. Mutta kuitenkin tämä on nyt mun koti, en ole lomamatkalla. Täälläkin pitää elää ihan tavallista arkea. Päivä kuluu helposti siihen, että käyn luennoilla, ostoksilla, teen ruokaa ja urheilen vähän. Nyt kun ensihuuma Norjan kanssa alkaa hieman hälventyä ja tavalliset arkipäiväiset murhaat täyttää mieltä, olen alkanut jo vähän kaivata Suomea.

Kaipaan tuttuja paikkoja niiden muistojen takia. Kaipaan ihmisiä. Kaipaan meidän asuntoa ja sitä parveketta, jossa tuli juotua kahvit liian harvoin, vaikka siitä aina haaveiltiin. Kaipaan mun juoksulenkkireittejä joen varressa. Kaipaan keväistä Helsinkiä; kevään tuoksua, ensimmäisiä leskenlehtiä ja lintujen laulua. Kevät on lempivuodenaikani. Kevät on täynnä odotusta, täynnä toivoa paremmasta. Päivät pitenee ja ilma lämpenee. Täällä on vielä ihan täysi talvi. Koko viikon on satanut lunta. Lumi viipynee maassa toukokuulle saakka. Ei täällä voi vielä aloittaa haaveilua kuivista kaduista ja vihreästä maisemasta. Yksi kaveri sanoi jo useampi viikko sitten, että on kyllästynyt talveen. Toinen kysyi, milloin vuorille pääsee vaeltamaan. Vielä joutuu odottamaan. En kuitenkaan halua kesän tulevan liian nopeasti. Kesä tarkoittaa sitä, että on aika lähteä.

Katselen ikkunasta avautuvaa maisemaa vuorille. Sunnuntait on aina vähän haikeita. Silloin on niin paljon aikaa miettiä asioita. Kyllä mä edelleen nautin täällä olostani. Yhteisiä ruokailua, bileitä ja hiihtoretkiä vuorille. Uusia ystäviä, kokemuksia ja mahdollisuuksia. Oon rikkonut rajojani ja mennyt rohkeasti mukaan uusiin juttuihin.

Kävin tänään kuntosalilla. Siitä tuli jotenkin tosi hyvä olo, kun tein treenin ja venyttelin. En ole raaskinut ostaa salikorttia täällä, kun ei mulla olis aikaa käydä siellä tarpeeksi. Sunnuntaisin urheilukeskuksessa voi kuitekin pelata jalkapalloa ilmaiseksi. Jos sanoo menevänsä pelaamaan jalkapalloa, voikin oikeasti mennä salille tai kiipeilemään! Kun kaikki on niin kallista, tulee käytettyä erilaisia kikkoja rahan säästämiseksi.

Kuvat ensimmäiseltä viikoltani täällä, kun oli vielä kaamos. Valokuvat on otettu keskipäivän aikaan!

Elina