Hiihtoretket pelkkää auringonpaistettako – riskeistä, olosuhteista ja vaikeuksista

Lumivyöryt on aihe, joka on viime päivinä puhuttanut täällä Tromssassa. Tromssan läänin alueella ja muutenkin Norjassa on viime päivinä kuollut useampia ihmisiä lumivyöryjen alle – jopa ihan kaupunkin rajojen sisäpuolella.Pääsiäisloma on suosittua hiihtosesonkia. Lunta on viime päivinä tullut hurjasti ja lumivyöryriski on siksikin suuri. Poliisi kehottaa ihmisiä pysymään poissa riskialueilta. Ei todellakaan kannata olla tyhmänrohkea, koska sillä tavoin voi ihan oikeasti menettää henkensä.

Kvaløyalta

Maisemia Kvaløyalta

Kuitenkin hiihtäminen vuorilla on aina riskialtista hommaa. On miettittävä, onko valmis ottamaan sen riskin. Päätös lähteä merkittyjen hiihtolatujen ulkopuolella on jokaisen oma ja retkillä jokainen ottaa vastuun itsestään. Epäselvissä tilanteissa ratkaisut tehdään yhdessä. Koska kukaan ei ole virallinen opas, ei vastuuta voi sälyttää vain yhden henkilön harteille. Itse olen päättänyt ottaa riskin ja osallistua hiihtoretkille vuorille. Elämässä on aina riskejä eikä tulevaisuutta voi ennustaa. Tyhmä ei kuitenkaan pidä olla!

Retkien luonne riippuu myös varustuksesta. Telemark- tai Randonnée-suksilla voi lasketella huomattavasti jyrkempiä mäkiä kuin itse käyttämilläni tunturisuksilla. Tunturisukset sopivat loistavasti hiihtovaelluksiin ja pieniin toptur:eihin. Loivemmissä mäissä myös lumivyöryriski on alhaisempi.

Jyrkkä rinne, jossa voi nähdä pieniä lumivyöryjä

Jyrkkä rinne, jossa voi nähdä pieniä lumivyöryjä

Itse saan hiihtoretkiltä niin paljon, että haluan niille osallistua vaaroista ja vaikeuksista huolimatta. Retkillä keskittyy pakostikin hetkeen eikä murehdi turhia. Jokainen luonnossa retkeilevä tietää varmasti sen vapauden tunteen ja sen kuinka kaikki tuntuu olevan mahdollista. Sitä tuntee olevansa niin pieni tässä maailmassa ja omat murheetkin tuntuvat vähäisemmiltä. Kun kipuaa jyrkkää ylämäkeä syvässä puuterilumessa, ei voi keskittyä muuhun kuin siihen hetkeen – mihin pistää jalat, kuinka pitää tasapaino ja  kuinka sitä jaksaakin enemmän kuin  itsestään uskoisi.

Olen viime viikkojen aikana tehnyt usemmankin hiihtoretken latujen ulkopuolelle. Osa reissuista on ollut helppoja, osa taas vaativampia. Pääsiäsilomalle suunnittelimme jos jonkin moista retkeä, mutta huonon sään ja autonvuokraamisen vaikeuden takia päädyimme ottamaan bussin ”Lyngenin alpeille”. Tarkoituksena oli hiihtää kapean laakson läpi vuorien välistä.

"Lyngenin alpeilta"

”Lyngenin alpeilta”

Olosuhteet olivat kuitenkin todella haastavat. Päiviä kestäneen lumisateen vuoksi puuterilunta oli paikoitellen jopa metrin verran (kovempaa lunta sitten sen alla). Päästyämme laakson suulle oli tuuli kaiken lisäksi vastainen ja näkyvyys todella heikko. Jätimme kyseisen reitin valloittamisen toiseen kertaan, sillä kukaan ryhmästämme ei ollut aiemmin kulkenut laakson poikki. Emme voineet nähdä ympärillä kohoavia vuoria sankan lumisateen vuoksi ja sekä reitin löytäminen että olosuhteiden arviointi olisi siksi vaikeaa. Kova tuuli puolestaan saattaisi aiheuttaa lumivyöryn. Päätimme siis kääntyä takaisin.

Retkestä tuli silti aika haastava. Päädyimme keskiviikkona hiihtämään noin 30 kilometriä. En tiedä reitin  tarkkaa pituutta vielä, mutta laitan sen tänne kunhan saan sen selville. Nyt on sitten kantapäissä rakot ja niskat sekä lonkankoukistajat jumissa! Ehdimme kuitenkin ajoissa bussiin ja pääsimme takaisin kotiin.

Hiihtämistä rinkka selässä

Hiihtämistä rinkka selässä

Laittaessani tänne kauniita kuvia hiihtoretkiltä vaikuttaa varmaan, että aurinko paistaa aina ja homma on helppoa kuin heinän teko. Hiihtäminen painavahko rinkka selässä on kuitenkin aika raskasta, vaikkakin vähitellen olen alkanut tottua siihen. Hiihtäminen ylämäkeen on rankkaa ja alamäkeen se on välillä vaikeaa.

Viime retkellä onnistuin kaatumaan yhdessä rinteessä hankeen pää alamäkeen naamalleni rinkan painaessa minua minua pehmeään puuteriin. Ei muuten ollut kauhean mukava tunne yrittäessäni räpistellä irti rinkastani, sauvoistani ja suksistani saadakseni käännettyä itseni oikein päin. Syvään pehmeään puuterilumeen kaatuminen ei satu, mutta ylöspääseminen voi olla sitäkin vaikeampaa. Sellaisina hetkinä saattaa iskeä pieni epätoivo, etten mä ikinä opi tätä hommaa! Tosin olen vasta aloittelija, sillä vaikka olenkin hiihtänyt melko paljon (kuka Suomessa ei olisi?), on se aivan erilaista vuorilla, reittien ulkopuolella ja rinkka selässä. Jos tilaa on reilusta, voi tehdä loivia käännöksiä, mutta joskus täytyy mäkiä laskea niin, ettei ole oikeastaan kuin se yksi reitti alas puiden välistä.

Vartohytta

Vartohytta

Hiihtoretket ovat kuitenkin mahtavia ja suosittelen todellakin osallistumaan sellaiselle, jos mahdollisuus ilmaantuu ja omat rahkeet siihen riittää! Riskit kannattaa kuitenkin aina pitää mielessä.

Saa kommentoida ja kysyä! Kuvat viime retkiltä.

Kuvasta kiitokset kaverille!

Kuvasta kiitokset kaverille!

Terveisin Elina

Mainokset

Ikkunastani

Siitäkin huolimatta, että kuulostan nyt ihan joltain mummolta tai kissalta joka seuraa maailman menoa ainoastaan ikkunastaan, ajattelin sanoa tämän: ikkunastani voi seurata tosi jännittäviä tapahtumia!

IMG_2081

Iltaisin rannikkoa myöten kulkeva Hurtigruten-alus lipuu ohi valoloistossaan. Välillä saan seurata meripelastusharjoituksia ja toisinaan minulle tuntemattomasta syystä taivaalle ammuttuja valoraketteja. Mereltä saapuvia kalastusaluksia seuraa kirkkuvien lokkien parvi. Joskus voi nähdä jopa sukellusveneenkin.

IMG_2084b

Myös sään seuraaminen on todella mielenkiintoista. Sää on täällä loistava puheenaihe, jos ei muutakaan keksi, sillä se vaihtelee niin nopeasti. Sää saattaa muuttua minuuteissa kirkkaasta auringon paisteesta sakeaan lumipyryyn. On hienoa katsella, kuinka nopeasti pilvet liikkuvat vuonossa vuorten välissä. Välillä voi nähdä lumirintaman valuvan mantereen puolella olevasta laaksosta vuonoon. Pilvetkin tuntuvat olevan niin matalalla verrattuna Helsinkiin, kun niiden korkeuden voi nähdä tuntureita vasten.

IMG_2078

Olen onnekas, koska minun ikkunani on vuorten ja meren suuntaan. Se on kuin vaihtuva taidenäyttely. Välillä on purppuraisia auringon nousuja ja laskuja, välillä saan ihailla mantereen valojen loistetta tummaa merta vasten. Tällä hetkellä näkyy pelkkää valkoista.

IMG_2093b

Kaikki kuvat on otettu ikkunastani. Kuvat voi tosiaan klikata halutessaan suuremmiksi.

Elina

Ps. Kai se kevät saapuu joskus tännekin, kun talitiainen tuossa ikkunani alla niin innokkaasti laulelee!

Kaamoksesta kirkkauteen

Välillä mietin, että pitäis tehdä täällä enemmän. Tuntuu ajan haaskaukselta istua kotona koneella ja viettää liikaa aikaa facebookissa. Pitäis kokea jotain hienoa ja uutta koko ajan. Mutta kuitenkin tämä on nyt mun koti, en ole lomamatkalla. Täälläkin pitää elää ihan tavallista arkea. Päivä kuluu helposti siihen, että käyn luennoilla, ostoksilla, teen ruokaa ja urheilen vähän. Nyt kun ensihuuma Norjan kanssa alkaa hieman hälventyä ja tavalliset arkipäiväiset murhaat täyttää mieltä, olen alkanut jo vähän kaivata Suomea.

IMG_1290

Kaipaan tuttuja paikkoja niiden muistojen takia. Kaipaan ihmisiä. Kaipaan meidän asuntoa ja sitä parveketta, jossa tuli juotua kahvit liian harvoin, vaikka siitä aina haaveiltiin. Kaipaan mun juoksulenkkireittejä joen varressa. Kaipaan keväistä Helsinkiä; kevään tuoksua, ensimmäisiä leskenlehtiä ja lintujen laulua. Kevät on lempivuodenaikani. Kevät on täynnä odotusta, täynnä toivoa paremmasta. Päivät pitenee ja ilma lämpenee. Täällä on vielä ihan täysi talvi. Koko viikon on satanut lunta. Lumi viipynee maassa toukokuulle saakka. Ei täällä voi vielä aloittaa haaveilua kuivista kaduista ja vihreästä maisemasta. Yksi kaveri sanoi jo useampi viikko sitten, että on kyllästynyt talveen. Toinen kysyi, milloin vuorille pääsee vaeltamaan. Vielä joutuu odottamaan. En kuitenkaan halua kesän tulevan liian nopeasti. Kesä tarkoittaa sitä, että on aika lähteä.

IMG_1288

Katselen ikkunasta avautuvaa maisemaa vuorille. Sunnuntait on aina vähän haikeita. Silloin on niin paljon aikaa miettiä asioita. Kyllä mä edelleen nautin täällä olostani. Yhteisiä ruokailua, bileitä ja hiihtoretkiä vuorille. Uusia ystäviä, kokemuksia ja mahdollisuuksia. Oon rikkonut rajojani ja mennyt rohkeasti mukaan uusiin juttuihin.

IMG_1291

Kävin tänään kuntosalilla. Siitä tuli jotenkin tosi hyvä olo, kun tein treenin ja venyttelin. En ole raaskinut ostaa salikorttia täällä, kun ei mulla olis aikaa käydä siellä tarpeeksi. Sunnuntaisin urheilukeskuksessa voi kuitekin pelata jalkapalloa ilmaiseksi. Jos sanoo menevänsä pelaamaan jalkapalloa, voikin oikeasti mennä salille tai kiipeilemään! Kun kaikki on niin kallista, tulee käytettyä erilaisia kikkoja rahan säästämiseksi.

Kuvat ensimmäiseltä viikoltani täällä, kun oli vielä kaamos. Valokuvat on otettu keskipäivän aikaan!

Elina

Liikaa houkutuksia

Hillesøya

Hillesøya

Opiskelu täällä Tromssassa ei valitettavasti nappaa yhtään sen enempää kuin Helsingissäkään. Huonot luennoitsijat ei tunnu täällä yhtään paremmilta eikä vaikeat asiat yhtään helpommilta. Statistiikkaa ranskalaisella aksentilla opettavan tutkijan puhe tuntuu välillä ihan heprealta. Vieraalla kielellä, lähinnä siis englanniksi, kommunikointi tuntuu jo ihan arkiselta eikä aiheuta sen enempää stressiä. Kuitenkin vaikeiden asioiden seuraaminen luennoilla vieraalla kielellä on joskus haastavaa. Jos et ymmärrä muutamaa sanaa, saattavat pari seuraavaa luentokalvoa mennä ihan ohi. Nykyään tosin tarkastelen sanoja nettisanakirjasta kännykällä luennon aikana, sillä kampuksella on suhteellisen hyvin toimiva WiFi.

Kvaløya

Kvaløya

Puhun täällä enimmäkseen englantia, sillä tunnen täältä vain muutaman muun suomalaisen. Mulle tekee kyllä hyvää puhua englantia koko ajan. Englannistani on tullut sujuvampaa, mutta sanavarasto ei valitettavasti ole kasvanut niin paljon kuin voisi toivoa. Haluaisin myös kerrata hieman kielioppia, mutta en tiedä mistä repisin aikaa siihen. Mulla on täällä kolme 10 opintopisteen kurssia, norjan kielen kurssi, harrastukset ja kaikki muu tekeminen. Tällä hetkellä harrastuksina hiihtäminen, juokseminen ja kiipeily, joihin kaikkiin haluaisin panostaa.

IMG_1493b

En ole ennen pitänyt kielten opiskelusta. Olen ajatellut olevani huono kielissä, mikä on takuulla vaikuttanut opiskelumotivaatioon. Täällä olen kuitenkin innostunut kielistä! Toivottavasti puhun lukukauden loppuun mennessä edes välttävää norjaa! Tietenkin välillä turhauttaa, kun en voi ilmaista itseäni niin hyvin kuin haluaisin.

Kvaløya - taustalla Store Blåmann, saaren korkein huippu

Kvaløya – taustalla Store Blåmann, saaren korkein huippu

Sekalaisten mietteiden lisäksi kuvia menneiltä kuukausilta.

Elina

Kuudes saari

IMG_2007

Viikonloppuni vietin jälleen, yllätys yllätys, hiihdon parissa. Tällä kertaa reissu oli kuitenkin hieman erilainen, sillä yövyimme teltoissa. Retki suuntautui Reinøyan saarelle, Tromsøsta pohjoiseen. Saarelle pääsee ainoastaan lautalla tai omalla veneelle. Retkemme alkoi perjantai-iltana eikä poispääsyä olisi ennen sunnuntai-iltaa. Olimme siis oman osaamisemme ja onnemme varassa. Ilmassa oli pientä jännitystä sillä, vaikka ryhmämme koostui retkeilyä rakastavista tyypeistä, talvitelttailua suurin osa kokeili nyt ensimmäistä kertaa. Porukkamme oli juuri sopivan kokoinen, kahdeksan henkeä, ja koostui tosi kivoista ihmisistä.

leiri

leiri

Saapuessamme Reinøyalle oli jo pimeää. Meri oli musta, tuuli hyytävän kylmä ja taivaalla loimusivat revontulet. Perustimme leirimme alemmille rinteille tunturikoivujen siimekseen saadaksemme edes vähän suojaa tuulelta. Teimme sitten seuraavina päivinä retkiä kauemmaksi leiristämme käsin.

SAMSUNG

Kuten arvata saattaa, talvitelttailuun tarvitsee kunnolliset varusteet. Vuorilla lunta saattaa olla pari metriä, joten teltta pitää pystyttää lumelle. Teltat, kettimet ja retkilapiot saimme lainaan. Pääsin silti jälleen tuhlaamaan liikaa rahaa hankkiessani makuupussin, lämpölakanan makuupussiin sekä makuualustan. Jotakin oppia on isältäni tarttunut mukaan onnistuessani neuvottelemaan itselleni pakettihinnan näille varusteille. Lisäksi mukaan oli pakattava muun muassa lämpimiä vaatteita, lisämakuupussi, termospullo, ruokaa, ensiapuvälineitä, monitoimityökalu ja kamera. Melko välttämättömiä varusteita tällaisella retkellä ovat myös otsalamppu ja nousukarvat suksiin.

teltta sisältä

teltta sisältä

Lauantaina lähdimme valloittamaan yhtä vuorta, mutta päädyimme jättämään korkeimman huipun väliin. Olosuhteet olivat nimittäin todella haastavat! Nousimme ylös jyrkkää rinnettä, jonka vaihteleva lämpötila ja kova tuuli olivat muuttanut aivan jäiseksi. Tässä tapauksessa ei nousukarvoistakaan ollut apua eikä jäätä saanut suksillakaan kovin helposti hakattua rikki. Ylempänä kova tuuli hankaloitti kulkua yrittäessään puhaltaa hölmöt ihmiset pois rinteiltä. Ei muuten ole kiva tunne kaatua jyrkässä rinteessä suksilla ja lähteä luisumaan alaspäin toivoen, että vauhti pysähtyy pian. Onnistuin kaiken lisäksi pudottomaan kamerani linssinsuojuksen muutaman kerran ja jouduin sitten palaamaan takaisin päin sitä hakemaan. Ihme ja kumma, mutta linssisuojus ei kertaakaan päässyt kunnolla vauhtiin ja vierinyt koko rinnettä alas. Siinäpä taas uusi tarve, pieni suojakotelo järjestelmäkameralleni.

tästä kuvasta näkee hyvin rinteen jyrkkyyden

tästä kuvasta näkee hyvin rinteen jyrkkyyden

Retki alaspäinkään ei ollut paras mahdollinen, sillä lumi oli paikka paikoin jäistä. Nousukarvojen kanssa laskeminen on töksähtelevää, mutta meno ilman niitä välillä turhankin vauhdikasta. Voin kertoa, että kaatuiltua tuli. Onneksi kovemman lumikerroksen alla oli kuitenkin useimmiten pehmeää puuterilunta, joka pehmentää kolhuja. Ärsyttävintä on pungertaa itsensä takaisin suksien päälle varsinkin, jos selässä on painava rinkka. No, hyvää treeniähän se on, jos ei muuta!

tunturisukseni

tunturisukseni

Sunnuntaina teimme kevyemmän päiväretken, harjoittelimme käännöksiä lähelle leiriämme ja nautimme kahvihetkestä teltassa. Myöhemmin olikin aika purkaa leiri, täyttää kaivetut kuopat (telttojen eteiset, vessa ym.) ja pakata rinkat. Valitettavasti valitsimme vähän huonon reitin takaisin lauttarantaan ja paluureissu kesti oletettua kauemmin. Meillä oli kuitenkin hyvin aikaa. Satamassa kaikki odottivat innoissaan lauttaan, ja vessaan, pääsyä. Kielsin vitsilläni kavereitani olemasta liian innoissaan, sillä lautta saattaisi mahdollisesti olla myöhässä. En tiedä, onnistuinko manaamaan meille huonoa onnea, vai oliko se vain suomalaista realismia, mutta lautta tuli myöhässä! Tuuli oli jäätävä, mutta siinä meillä oli onnea, että se puhalsi sopivasta suunnasta. Saatoimme siten istua satamarakennuksen suojassa.

IMG_2026B

Kuten etukäteen arvasin oli kylmyys minulle, ja varmaan muillekin, suurin ongelma. Hiihtäessä tai jotakin muuta tehdessä on aina lämmin, mutta esimerkiksi leirissä seisoskellessa varpaat jäätyvät monoissa nopeasti. Myös ensimmäisenä yönä heräsin turhan aikaisin, sillä minulla oli hieman kylmä. Seuraavana yönä taisi olla lämpöisempää ja puin päälleni enemmän, mikä auttoi enkä palellut ollenkaan.

keittiö

keittiö

Talvikuvaustaitoni takkuilivat jälleen, sillä paksuilla hanskoilla kuvaaminen on hankalaa ja ilman niitä liian kylmä. Kaikki kuvat ovat viikonlopun reissulta, osa niistä on otettu kännykällä.

IMG_2011

Tromssasta terveisin Elina