Tänään tuli neljä viikkoa täyteen Norjassa, mutta valitettavasti joudun juhlistamaan sitä flunssan kourissa. Tämä on itseasiassa pisin aika, jonka olen viettänyt ulkomailla. Usein matkalla alan jossain vaiheessa haaveilla omasta sängystä tai kahvikupposesta omalla parvekkeella – niin ihanaa kuin matkustelu onkin. Täältä Tromssasta en kuitenkaan ole ikävöinyt Suomeen laisinkaan. Toki kulttuuri ja sää Norjassa on melko lähellä suomalaista, joten tänne on helppo sopeutua. Tämä paikka on tuntunut alusta asti kodilta, varsinkin sen jälkeen kun muutin kivempaan kämppään. Pohjois-Norjassa olin käynyt aikaisemmin muutaman kerran, päiväretkillä Kilpisjärveltä, mutta Tromssa oli minulle uusi tuttavuus.
Tromssa on alle 70 000 asukkaan kaupunki. Kuitenkin täällä tuntuu olevan kaikki pienoiskoossa. Katsoessani ulos opiskelijasoluni ikkunasta voin nähdä alati väriään muuttavan meren ja tunturit. Veneet ja laivat seilaavat vain kymmenien metrien päässä ikkunastani. Iltaisin mantereelta veteen heijastuvat valot näyttävät uskomattoman kauniilta. Ennen lähtöäni olin kuullut tarinoita siitä, kuinka tämä vuorten syleilyssä oleva pieni kaupunki on vienyt ihmisten sydämiä mukanaan. Kun tänne kerran saapuu, ei haluakaan enää lähteä pois.
Itselleni luonnontieteitä opiskelevana ja retkeilyä rakastavana ihmisenä luonnon läheisyydellä on suuri vaikutus. Ei tarvitse kuin ottaa kaupunkibussi muutaman kymmenen minuutin päähän ja pääseekin jo lähes koskemattomaan luontoon. Helsingissä syntyneenä ja siellä koko ikäni asuneena myös meri on minulle hyvin tärkeä elementti. Olen aina haaveillut näkeväni meren omasta ikkunastani ja nyt se vihdoinkin on totta! Monet ovat sitä mieltä, että Ørndalenin opiskelijakylä on yksi saaren upeimmista paikoista asua. Ørndalen sijaitsee aivan saaren pohjoiskärjessä huikaisevien maisemien äärellä. Talot ovat idyllisiä ja luonto lähellä. Kuitenkin yliopistolle pääsee bussilla kymmenessä minuutissa.
Kuten olen jo aiemminkin maininnut, on kaupungin ilmapiiri hyvin kansainvälinen. Tämä on myös todella vahvasti yliopistokaupunki ja opiskelijoita saapuu niin ympäri Norjaa kuin eri puolilta maailmaa. Myös ihmiset ovat todella ystävällisiä ja puhuvat hyvää englantia. Kaikki neuvovat mielellään, jos vaikkapa kysyy reittiä lenkkipolulla. Norjalainen tuttavani tosin väitti ystävällisyyden olevan ennemminkin Pohjois-Norjan kuin koko Norjan ominaisuus.
Kuvituksena syitä, miksi rakastuin Pohjois-Norjaan. Kuvat ovat aikaisemmilta reissuilta Pohjois-Norjaan.
Nyt taitaa kuitenkin olla aika siirtyä norjan kielen opiskelun pariin!
Elina
Napapiirin tuolla puolen 