Hiihtovillitys on vallannut Tromssan uudet ja vanhat vaihtariopiskelijat! Yliopiston liikuntakeskukselta suosituimmat koot suksissa ja monoissa ovat kuulemma jo loppuneet. Itselläni kuitenkin on kokemusta hiihtämisestä, joten en halunnut vuokrata käytettyjä pitopohjasuksia, vaikka ne aloittelijoille varmaan ovatkin oikein sopivat. Päädyin siis ostamaan omat sukset.
Viime viikolla kiertelin Tromssan suurinta kauppakeskusta suksia etsiessäni. Paras tarjous löytyi Coop:sta (vastaa suomalaista Prismaa tai CityMarkettia). Päädyin ostamaan murtsikkasuksien sijaan tunturisukset, joilla retkeily tunturimaisemissa on helpompaa.
Ensimmäinen hiihtoretki olikin sitten jo viime viikonloppuna. Retken nimessä mainittiin aloitteijat, mutta ei se silti ihan kevyttä sunnuntaihiihtelyä ollut. Retki kesti kaksi päivää ja välissä yövyimme mökissä Skarvassbussa. Ensimmäinen päivä oli lähestulkoon pelkkää ylämäkeä ja välillä meinasi loppua usko kesken, kun mökkiä ei vaan näkynyt. Päivän uurastuksen lopussa saimme kuitenkin nauttia upeasta nousevasta täysikuusta ja mielettömistä tunturierämaamaisemista. Ennen perille pääsyä meidän piti suoriutua vielä yhdestä alamäestä! Mäki ei ollut kaikista loivimmasta päästä ja voin vain kuvitella, kuinka hassulta se näytti, kun ryhmä melko kokemattomia hiihtäjiä lasketteli mäkeä hurjaa vauhtia ja jarrutti pyllähtämällä pehmeään kinokseen!
Mökillä ei tietenkään ollut sähköä tai juoksevaa vettä. Oltiin myös kaukana kännykkäverkoista. Sulattelimme lunta teevedeksi ja teimme ruokaa. Ilta kului pelien ja revontulien katselun merkeissä. Oli upeaa seistä ulkona, kun ympärillä näkyi vain uskomattoman valkoisia hankia, tuntureita ja vuorenhuippuja. Täysikuu möllötti taivaalla ja revontulet tanssivat.
Sää Tromssassa on melko leuto. Tammikuun keskilämpötila on vain -4 celsiusastetta. Kylmimmillään täällä on ollut noin -10 astetta. Tuntureilla on kuitenkin paljon kylmempää. Itse olen suomalaisena tottunut kylmään, mutta silti puin reissulla päälleni muun muassa hupparin, windstopper-takin ja lämpimän laskettelutakin.
Sunnuntaina edellisen päivän uurastus palkittiin, kun saimme lasketella koskemattomalla puuterilumella rinteitä alas. Näin myös auringon ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana. Itse olin ainoa, jolla oli tunturisukset. Muut osallistuivat tälle retkelle murtomaasuksilla. Tunturisuksista on apua etenkin alamäissä, sillä ne on hieman painavammat ja leveämmät kuin murtsikkasukset. Myös siteet ovat erilaiset ja suksissa on metallikantit. Sukset ja monot vaikuttavat hyviltä ja retkellä sain niihin vähän parempaa tuntumaa. Luulen, että seuraavalla retkellä on jo helpompaa :)
Elina
Napapiirin tuolla puolen 